Kehittämistyö 2
.
AMMATILLISEN ERITYISOPETUKSEN TOTEUTTAMINEN JA
TOTEUTUMINEN
JOHDANTO
Kirjoitin ensimmäisen artikkelin erityisopetuksen
paradigman muutoksesta integraatiosta inkluusioksi. Artikkelia työstäessäni vastaan tuli paljon
erityisopetuksen materiaalia, joka herätti kiinnostukseni. Päivittäinen
työskentelyni erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa on tuonut
erityisoppilaan oppimisen arjen lähelle ja herättänyt kiinnostuksen erityisopetuksen
problematiikkaan. Miksi toimimme, niin kuin toimimme? Mitä ohjeistuksia on
toimintatapojen takana? Mikä on
erityisopetuksen tavoitteena? Mitä opetussuunnitelma sanoo erityisopetuksesta? Rajaan
aiheeni tavallisessa toisen asteen oppilaitoksessa järjestettävään
ammatilliseen erityisopetukseen ja sen järjestämiseksi annettuun ohjeistukseen.
ERITYISOPETUKSEN TOTEUTTAMISMALLI
Ammatillisen erityisopetuksen järjestäminen perustuu
lakiin ammatillisesta koulutuksesta, jonka 20§:ssä määritellään erityisopetus:
vammaisuuden, sairauden, kehityksen viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai
muun syyn vuoksi erityisiä opetus ja opiskelijahuollon palveluja tarvitsevien
opetus annetaan erityisopetuksena. Henkilölle tulee laatia henkilökohtainen
opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS. Erityisopetuksessa
opetusta tulee mukauttaa siten, että opiskelija mahdollisimman suuressa määrin
saavuttaa saman ammatillisen pätevyyden, kuin muussa ammatillisessa
koulutuksessa. Ammatillisen erityisopetuksen järjestämiseksi on annettu selkeät
perusohjeet lainsäädännössä ja määräyksissä, joita jokainen koulutuksen
järjestäjä tarkentaa vielä omalla erityisopetuksen järjestämistä koskevalla
suunnitelmallaan. (Jahnukainen & Pynnönen 2003, 6; Raudasoja 2013, 15.)
Ammatillisen erityisopetuksen toteuttamisen
lähtökohtana voidaan pitää mahdollisimman tiivistä inklusiivista koulutusta,
mikä tarkoittaa kaikkien erityisopetuksen tukipalveluiden tarjoamista
normaalissa opetusryhmässä. Tällöin fyysinen integraatio toteutuu ja samalla
pystytään toteuttamaan sosiaalista ja toiminnallista integraatiota. Kun kaikki
oppilaat hyväksytään osaksi ryhmää, edistetään oppimista ja sosiaalisten
suhteiden syntymistä. Ammatillisen erityisopetuksen tavoitteena on
työllistyminen ja yhteiskuntaan sijoittuminen sen tasa-arvoisena jäsenenä. (Raudasoja
2013, 17.)
TARPEIDEN KARTOITUS
Ammatillinen erityisopetus on muodostunut
oleelliseksi osaksi koulutuksen järjestäjän toimintaa, koska noin 15
prosentilla opiskelijoista on sellainen erityisen tuen tarve, joka on johtanut
HOJKSin tekemiseen. Tämän lisäksi monella opiskelijalla on erilaisia tuen
tarpeita, mutta heidän kohdallaan rima HOJKSin tekemiseen ei ole ylittynyt,
vaan tuki hoidetaan HOPSin kautta. Opiskelussaan tukea tarvitsevan opiskelijan erityisopetuspäätös
perustuu riittävään ihmistuntemukseen.
Normaalissa opetusryhmässä opiskelun ohella
erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle voidaan järjestää osa-aikaista
erityisopetusta esimerkiksi ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa
(atto-aineet) tai ammatillisissa opinnoissa. Osa-aikainen erityisopetus voidaan
toteuttaa oppimisstudioissa, oppilaitoksen omissa työpajoissa tai työssäoppien
opiskelijan tarpeista lähtien (laajennettu työssäoppiminen). Osassa
ammattioppilaitoksia järjestetään vielä kokoaikaista pienryhmäopetusta
erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. (Raudasoja 2013, 16.) Tällöin
ryhmän opettamisesta vastaa ammatillinen erityisopettaja, jolla voi olla joko
osa- tai kokoaikaisena työparina ammatillinen ohjaaja, ammattimies tai
laaja-alainen erityisopettaja. Erityisoppilaiden kokoaminen pienryhmäksi tosin
ole inkluusioparadigman mukainen ja on katoamassa jo pelkästään niukkenevien
resurssien vuoksi.
Ammattiopisto Tavastia määrittelee erityisopetuksen
tavoitteiksi edistää jokaisen erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan
hyvinvointia ja ammatillisen tutkinnon suorittamista. (Ammattiopisto Tavastia 2012,
10.) Erityisopetuksen painopisteen tulee olla opiskeluvaikeuksien
ennaltaehkäisyssä sekä vaihtoehtoisten ja joustavien opetus- ja opiskelumenetelmien
kehittämisessä. Erityisopetuksen keinojen tulisi ulottua myös muiden oppilaiden
opetukseen oppimista helpottamaan ja ammatillista kasvua tukemaan.
Erityisopetuksen painopisteitä ovat opiskelijalähtöisyys, tarvelähtöisyys,
elämänkaariperiaate, kuntoutus ja kokonaisvaltaisuus. Opiskelijalähtöisyys
tarkoittaa ennen kaikkea opiskelijan vahvuuksien huomiointia erityisopetuksen
toteutuksessa. Ammatillinen erityisopetus pyritään toteuttamaan ammatillisen
työtoiminnan kautta.
JOUSTAVA OPETUSOHJELMA
Erityisopetuksessa on mahdollisuus poiketa lain ja
asetuksen säädöksistä, jos tutkinnon sisältämien opintojen suorittaminen olisi
opiskelijalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joiltakin osin
kohtuutonta tai perusteltua opiskelijan terveydentilaan liittyvistä syistä.
Työpäivän pituutta ja opiskeluaikaa voidaan muuttaa opiskelijalle sopivaksi.
Opiskeluohjelmaa voidaan muuttaa ja opetussuunnitelman tavoitteita mukauttaa. Tavoitteita
voidaan mukauttaa oppilaan edellytysten mukaan joko yhden tai sitä useamman
tutkinnon osan osalta. Opetuksessa on keskeistä keskittyä opiskelijan vahvojen
osaamisalueiden tukemiseen ja hänen työelämään sijoittumisensa
mahdollistamiseen.(Ammattiopisto Tavastia 2012, 12.)
TYÖSSÄOPPIMISEN MAHDOLLISUUDET
Erityisopetuksen työssäoppiminen voidaan toteuttaa
joustavasti. Enimmillään työssäoppimisen laajuus voi olla koko tutkinnon
mittainen eli 120 opintoviikkoa. Tarpeen määrittävät opiskelijan yksilöllinen
oppimistapa, oppimisen rajoitteet ja työllistymistä tukevat ominaisuudet. Työssäoppimisen
paikaksi valitaan sellainen, jossa on koulutettu työpaikkaohjaaja,
opiskelijalle sopivia tehtäviä ja toivottava mahdollisuus toimia työllistyä
koulutuksen jälkeen. Tarvittaessa valitaan työssäoppimispaikaksi nuorten
työpaja tai tuetun työn paikka. Opiskelija voi olla työssäoppimassa myös
oppilaitoksen sisäisissä kohteissa. Oppilaan olisi hyvä kyetä suorittamaan
ammattiosaamisen näytöt työssäoppimispaikassaan. (Jahnukainen & Pynnönen
2003, 66.) Erityisoppilaan työpaikasta sovittaessa annetaan työnantajalle
riittävä tieto opiskelijan ominaisuuksista, tiedoista ja taidoista.
Työnantajille kerrottavista asioista sovitaan yhdessä opiskelijan ja
tarvittaessa huoltajan kanssa. Opittavat asiat suunnitellaan ja kirjataan
yhdessä opiskelijan kanssa ja suunnitelmaan kirjataan arvioitu tuen ja
ohjauksen tarve. Tössäoppimisen onnistumisen
edellytys on, että kaikki työpisteessä työskentelevät tietävät
erityisopiskelijan rajoitteet ja vahvuudet ja hyväksyvät hänet työyhteisöön.
AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ ERITYISOPETUKSESSA
Erityisopetusta tarvitsevan näyttö suunnitellaan
yksilöllisesti opiskelijan vahvuudet ja tuen huomioiden. Yksilöllisiä eroja
voidaan ottaa huomioon antamalla lisäaikaa tehtäviin, osittamalla näyttö
pieniin osakokonaisuuksiin ja järjestämällä opiskelijan erityistarpeille
sovelias tila. Osaaminen varmistetaan järjestämällä riittävästi harjoitusta ja
työssäoppimista ja liittämällä näyttö tiiviisti työssäoppimisessa syntyneisiin
taitoihin. Näytön suorittamista tuetaan tarjoamalla vaihtoehtoisia tapoja
näyttää esim. kirjallinen tehtävä suullisesti täydentäen ja apuvälineitä käyttäen.(Ammattiopisto
Tavastia 2012, 2.)
ARJEN ERITYISOPETUS – OMIA POHDINTOJA
Käyttämäni lähteet toivat kaivattua valaistusta
peruskysymykseeni. Kysymykseen MIKSI sain vastauksen heti alussa. Meidän tulisi
voida kasvattaa ja kouluttaa kaikista opiskelijoista työelämään kykeneviä
kansalaisia. Erityisnuorten kohdalla korostuu työelämä myös siksi, että monesti
erityisoppilaalla ei ole resursseja jatko-opintoihin. Työelämä odottaisi siis
heti perustutkinnon jälkeen. Työllistyminen on ollut vuosikausia erityisen
vaikeaa kaikille. Työelämän rajut muutokset pätkätöineen ja ammattien
katoamisineen vähentää ratkaisevasti koulutuksen tuomia mahdollisuuksia. Uudenlainen
asenneilmasto työtä kohtaan tuo lisää ongelmia. Moni oppilas ei edes
suunnittele työelämää itselleen. Erityisopetuksessa on paljon toisen ja jopa
kolmannen polven syrjäytyneitä, joille työn tekeminen on lähinnä satunnainen
riesa, ei muuta.
Arkinen erityisopetus on ohjeiden, toteutusmallin ja
”näin on ennenkin tehty”-toimintamallin monisäikeinen kudelma. Voitaisiin puhua
moniammatillisen tiimin, ryhmänohjaajan ja ammatillisen ohjaajan
kolmijalkaisesta alustasta, jonka päällä oppilas on kannateltavana. Tapoja
erityisopetuksen toteuttamiseen on paljon ja oma kokemukseni on, että suurin
osa erityisopetuksen ohjaamiskäytännöistä jää ammatilliselle ohjaajalle.
Ammatillisen ohjaajan työhön ei ole ammattitaitovaatimuksia. Ohjaajan tulee
selviytyä srukturoinnista ja selkoistamisesta ilman ohjeita ja koulutusta. Ammattiopettaja opettaa ryhmää ja ammatillinen
ohjaaja on tunneilla resurssiensa puitteissa huolehtien erityisohjattavista.
Joskus päivän viikossa, toisinaan kaksi.
Salassapitosäädökset hankaloittavat usein
erityisopetuksen toteutumista. Ammatillinen opettaja tai ohjaaja ei saa tietää
erityisopetukseen johtaneita syitä eikä oppilaan taustoja, vaikka hänellä
saattaisi olla ammattitaitoa ja tietämystä ”täsmäohjata” oppimisen ongelmista
kärsivää opiskelijaa. Tällöin olisi aiheellista miettiä toimiiko salassapito
opiskelijan parhaaksi vai onko se vain vallankäytön peliväline. Opiskelijat
hämmästelevät usein tätä salaperäisyyttä. Koska erityisopetuksen byrokratia on
niin herkkähipiäistä, olemme kollegani kanssa purkaneet tätä pulmaa toista
tietä: Opiskelija voi aina itse kertoa ongelmistaan ja alaikäisen huoltajien
kanssa on ollut helppo sopia avoimesta linjasta. Maailma on osoittautunut avoimemmaksi
kuin luulimmekaan. Monen ongelmaan tuo avoimuus helpotusta ja esimerkiksi
mielenterveyden ongelmista kärsineet ovat olleet helpottuneita mahdollisuudesta
jakaa terveyteensä liittyviä pulmia.
Ammatillisella opettajalla ja ohjaajalla on iso
vastuu niin mielenterveysongelmaisista kuin oppimishäiriöisistäkin. Eniten
työllistävät kuitenkin syrjäytymisen rajalla huojuvat oppilaat, joilla on monia
oppimisen esteitä ja suuria ongelmia elämänhallinnassaan. Erityisopetusta
järjestettäessä eivät opettajat saa työkaluja vaativaan tehtäväänsä.
Strukturointi ja selkoistus ovat monille ennenkuulumattomia käsitteitä eikä valmiutta
ongelmanuoren kohtaamiseen ole. Työ on vaativaa ja usein ainoina eväinä on
eletty elämä ja humanistinen ihmiskäsitys.
Raudasoja (2013,22) kiteyttää mielestäni viisaan
ajankohtaisesti erityisopetuksen suunnitelmiin liittyvien toimintamallien
käytäntöön viemisen problematiikan. Se edellyttää vahvaa pedagogista osaamista
ja toiminnan johtamista. Lisäksi on tärkeätä perehdyttää kaikki opettajat
erityisopetuksen asioihin, mikäli halutaan, että erityisopetus on kaikkien
yhteinen asia ja että sitä toteutetaan lain hengen mukaisesti. Esimiesten tulee
myös hallita erityisopetuksen järjestämiseen liittyvät perusasiat, jotta he
osaavat johtaa opettajien työtä ja kohdentaa resurssit oikein.
LÄHTEET:
Ammattiopisto Tavastia. Opetussuunnitelman yhteinen
osa, päivitetty 12.06.2012
Jahnukainen, M. & Pynnönen, P. 2003 (toim.)
Ammatillisen erityisopetuksen kentällä. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja.
Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy
Raudasoja, A. 2013. Ammatillisen erityisopetuksen
toteuttamisen lähtökohtia. Teoksessa Raudasoja, A. (toim.), Erityisen hyvää
opetusta ja ohjausta. (s. 7-23) HAMK AOKK:n julkaisuja. Tampere: Tammerprint Oy
Kiitos Liisa loistavasta artikkelistasi. Olit avannut aihetta mukavasti ja selkeästi. Erityisoppilaan tukeminen on äärimmäisen tärkeää ei pelkästään oppilaan itsensä takia, vaan koko ryhmän kannalta. Mielestäni tuo on äärettömän huono asia jos nuoren kanssa toimiville ihmisille ei kerrota opiskelijaan liittyviä asioita avoimesti. Kaikilla opetustyötä tekevillähän on vaitiolovelvollisuus. En kyllä ymmärrä miksi se on niin salaista? Jos ohjaaja-opettaja pystyisivätkin tukemaan opiskelijaa opinnoissa, niin en ymmärrä kenen etu se voi olla? Ei ainakaan nuoren. Tuo lauseesi meidän tulee kyetä kasvattamaan työelämään soveltuvia ammattilaisia nuorista, kiteytti koko artikkelin ja toisaalta se kiteyttää opettajan työn ytimen. Kiitos Liisa
VastaaPoistaUpean selkeästi kerroit ammatillisesta erityisopetuksesta. Itse olen saanut lukea omien opiskelijoiden B-lausunnot ja lähettävän tahon saatekirjeet opiskelijoista, mutta ongelmaksi mielestäni muodostuu terveydenhuollon tarkat salassapitovelvollisuudet. Jollen pääse mukaan opiskelijan psykologikäynneille, en tiedä onko siellä käynnin syy jokin joka minun täytyisi opetusarjessa tiedostaa. Samoin terveydenhoitaja ja lääkärikäyntien syyt jäävät salaisuudeksi, joten ryhmänohjaajanakin olen välillä kuin kuka tahansa tuntiopettaja. Tosin en haluaisi kaikkia asioita harteillani kantaakaan. Yksi asia, joka mielestäni kuvaa erityisopetusta on moniammatilliset verkostot kotipaikkakunnilla (työkkäri, terveys, työ). Niiden kautta opiskelija kytketään yhteiskunnan rattaisiin tiiviisti mukaan jo opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeinen syrjäytyminen saattaa olla vähäisempää.
VastaaPoistaLoistava aihe! Olen niin samaa mieltä kanssasi, että jotain on tehtävä erityisopppilaiden opettamisen suhteen?!? Usein pohdin, että onko kyse edes riittämättömistä resursseista. Koen opettamisen muokkaamisen ja erilaisten opetuksen työkalujen käyttämisen sekä asenteiden uusiutumisen olevan tärkeimpiä avaimia erityisoppilaiden opetuksen onnistumisessa, mutta onko meillä opettajilla tarpeeksi halua ja viitseliäisyyttä muokata työskentelyämme?
VastaaPoistaNäiden aokk-opintojen yhteydessä olemme usein puhuneet opetuksen monista erilaisista työkaluista ja niiden käyttöönottamisesta, mutta viemmekö nämä asiat mukanamme myös työelämään. Sillä mielestäni juuri erityisoppilaiden kohdalla kohdentuu se asia, että oppimista ei tapahdu pelkän luennoin kautta. Toivottavasti peruskoulujen kautta tulleen erityisopetuksen toteutuksen muuttamisen myötä ehkä viimeistään kymmenen vuoden päästä myös ammatillisen puolen koulutuksessa näkyy kaikkien oppilaiden oikeus kuulua ryhmään ja inkluusio pääsee toteutumaan.
Oikein selkeä ja hyvin etenevä artikkeli, johon olit hyvin saanut koottua tärkeimmät asiat laajasta erityisopetuksen kirjallisuudesta.
Hieno Liisa! Loistavasti kirjoitettu ja pohdittu ajankohtaisesta aiheesta! Yhdyn edellisiin kommentteihin täysin. Havaitsin toimiessani erityisopetuksessa muutama vuosi sitten, että homma ei toiminut ihan niin kuin piti. Oli jotenkin sinne päin. Esim. opettajat eivät ottaneet ajoissa tai ollenkaan yhteyttä erityisopettajaan opiskelijan tiimoilta, vaikka tarvetta olisi ollut jo ensimmäisten tuntien jälkeen. Ja jos opiskelijoiden tilanteesta kysyi välillä, usein vastaus oli "kyllä me pärjätään" tai vastaavaa. Sitten, kun opintojakso oli jo lopuillaan, yhteydenotto tuli ja oli liian myöhäistä saada opiskelijan tilannetta pelastettua...muutamassa tunnissa, jotka resurssien puolesta olivat käytössä. Resursseja myös tuhlattiin ihan vääriin kohteisiin ja useampi ihminen sekoitti soppaa omilla näkemyksillään ja haluillaan. Lopultahan ne resurssit sitten loppuivat kokonaan..Ongelma oli myös se, että opiskelijat eivät usein tulleet sovittuihin tapaamisiin ja heitä piti "metsästää", joka ei usein tuottanut kylläkään tulosta. Oletkin kiteyttänyt tämän hyvin viimeisessä kappaleessa. Artikkelisi etenee sujuvasti ja sitä oli mukava lukea. Olit valinnut hyvät lähdekirjat.
VastaaPoistaSun juttuja on Liisa aina mukava lukea! Paras kohta tässä oli loppupohdinta, jossa kerroit käytännön kiemuroista ja niiden ratkaisuista. Monimutkaisia juttuja mietittäväksi!
VastaaPoista