Värikäs maalaislintu, paksukaulainen sammakko ja muita kummallisuuksia.

Opetusharjoittelun reflektio vol.I

Se tunne, kun epävarmuus hiipii luihin, ytimiin ja vatsanpohjaan. Kun kesken huolella valmistettua opetustuokiota tekee mieli juosta ulos piiloon auton alle tai vessaan parkumaan loppuiäksi. Epävarmuus on karmea kumppani: kuin ilmoittautuisi etukäteen epäonnistujaksi. Työelämäkonsultti, yrittäjä ja kirjailija Saku Tuominen pitää epävarmuutta ja epäonnistumisen pelkoa pahimpana ihmisen työskentelyä haittaavana tekijänä. Epävarma ei saa edes omaa tietämystään käyttöönsä saati että oppisi uutta. Ja Epävarmuus syntyy niin vähästä: työskentelyä arvioivan katse tai kyseenalaistava hymähdys riittää pitkäksi aikaa pitämään yllä tuhovoimaista epävarmuutta.
Siitä pitää vain selviytyä: lyömällä hanskat tiskiin, katkeroitumalla, kostamalla tai hm...  armeliaasti unohtamalla. Sitten kun on voimissaan, voi yrittää asettua kaiken yläpuolelle. Tämä epävarmuuden kylmä kyyti on totisesti saanut minut miettimään opettajuuteni tulevaisuutta.Ja toiseksi, en ehkä halua sitä oppia, jota minuun ajetaan opetusharjoittelussani. En halua hallita enkä käyttää valtaa tarpeellista enempää. Silti kannan mielelläni vastuuta.

Tiedän mitä haluan: Haluan että opiskelijat oppivat. Haluan, että opiskelijat oppivat niin, että palaavat asiaan myöhemmin ja ottavat opettamani asiat elämäänsä kumppaneiksi.No, ehkä liikaa toivottu, mutta jotain sinne päin.Ja tiedän, mitä ainakaan en halua. En halua synnyttää niitä samoja painajaismaisia muistikuvia, jotka elävät itselläni vahvoina vielä kahdenkymmenenviiden  vuoden kuluttua ja estävät minua tarttumasta tiettyihin asioihin vieläkin. En halua, että pelko ja pakko on ainoa syy tehdä tehtäviä ja opiskella. Uskon myönteisiin menetelmiin.Kiinnostavaa on nyt se, tekevätkö myönteiset menetelmät minusta nahjusmaisen ja vetelän opettajan, jolla ei ole uskottavuutta.

Ei opetusharjoittelu niin kauheaa ole ollut mutta uuvuttavaa kylläkin. Sain alkupäivien palautteen suullisena ja sen sisältö vastasi oletuksiani. Nyt muistan, että tietokone täytyy avata hyvissä ajoin, etteivät oppilaat joudu odottamaan (ne kolme, jotka ovat ajoissa). Eikä viivytystä saa selittää sillä, että laitteet eivät toimi toivotulla tavalla. Tiedän myös, että opetusharjoittelijan ei pidä kertoa pedagogiikasta, itsestään eikä opetusharjoittelusta kuin korkeintaan ihan vähän. Pari sanaa riittää. Se ei kuulu oppilaille eikä se heitä kiinnosta. Toisaalta, tämä on ensimmäinen ja viimeinen opetusharjoitteluni, joten tätä tietoa en voi enää hyödyntää. Nyt tiedän, ettei erkkoja saa jäädä ohjaamaan liian pitkäksi aikaa, mutta aijon tehdä niin tästäkin eteenpäin. Olin laatinut tehtäväni huonosti, mistä ole ihan samaa mieltä. Vastedes pyrin parempaan. Näitä minulle opetettiin mutta onneksi opin myös muuta.

Ryhmä on osoittautunut mahtavaksi! Ikäjakauma 16-55 on rikastava ja tuo mukavaa rentoutta tekemiseen. Motivoituneet ja uteliaat aikuisopiskelijat auttavat jaksamaan ja huumorille on otettu tilaa. Valmistamme asiakaspäiväkodille satuhahmopukuja roolileikkeihin. Sammakoita, variksia, prinsessoita ja mukana on tietenkin se aina ajankohtainen Elvis. Työtä tehdään parityöskentelynä ja ryhmätyönä. Ohjaava opettajani oli yhdessä tuotesuunnittelun opettajan kanssa jakanut ryhmän pareiksi ja suunnitellut orientoivan tehtävän. Yritin päästä lennosta kyytiin ja ehkä pääsinkin. Ideointiin ja luovuuteen perustuvan tehtävän johtaminen on aikamoista hevoskuiskaamista. Toiset oppilaat tarttuvat innokkaasti tehtävään ja kykenevät suoltamaan ideoita epäonnistumista pelkäämättä. Aika monet menevät lukkoon ja tuskailevat, etteivät keksi mitään. Itseään kontrolloivat pärjääjät kokevat usein luovuustehtävät epämukavina. Heidän houkuttelunsa kokeiluihin on haastavaa ja vaatii usein monta yritystä. Kysehän on rohkeudesta ryhtyä siihen, mitä ei hallitse entuudestaan. Huomasin, että kaikkia työpareja piti ohjata eri lailla. Rohkeus luovuuteen ja ennestään hankitun tiedon käyttöönotto kehittyivät varsinkin kahtena viimeisenä päivänä. Hahmoja alkoi syntyä ja lähes kaikki pääsivät etenemään. Ohjaava opettajani, joka mielellään täydensi sanomisiani, toi tilanteisiin oman kasvattavan panoksensa.
Puolivälin karonkkaa ei vielä pysty pitämään. mutta parin päivän tauko on tervetullut. Tietoa ja tunnetta on pää väärällään ja sen jäsentämiseen pitää ryhtyä seuraavaksi.