Värikäs maalaislintu, paksukaulainen sammakko ja muita kummallisuuksia.

Opetusharjoittelun reflektio vol.I

Se tunne, kun epävarmuus hiipii luihin, ytimiin ja vatsanpohjaan. Kun kesken huolella valmistettua opetustuokiota tekee mieli juosta ulos piiloon auton alle tai vessaan parkumaan loppuiäksi. Epävarmuus on karmea kumppani: kuin ilmoittautuisi etukäteen epäonnistujaksi. Työelämäkonsultti, yrittäjä ja kirjailija Saku Tuominen pitää epävarmuutta ja epäonnistumisen pelkoa pahimpana ihmisen työskentelyä haittaavana tekijänä. Epävarma ei saa edes omaa tietämystään käyttöönsä saati että oppisi uutta. Ja Epävarmuus syntyy niin vähästä: työskentelyä arvioivan katse tai kyseenalaistava hymähdys riittää pitkäksi aikaa pitämään yllä tuhovoimaista epävarmuutta.
Siitä pitää vain selviytyä: lyömällä hanskat tiskiin, katkeroitumalla, kostamalla tai hm...  armeliaasti unohtamalla. Sitten kun on voimissaan, voi yrittää asettua kaiken yläpuolelle. Tämä epävarmuuden kylmä kyyti on totisesti saanut minut miettimään opettajuuteni tulevaisuutta.Ja toiseksi, en ehkä halua sitä oppia, jota minuun ajetaan opetusharjoittelussani. En halua hallita enkä käyttää valtaa tarpeellista enempää. Silti kannan mielelläni vastuuta.

Tiedän mitä haluan: Haluan että opiskelijat oppivat. Haluan, että opiskelijat oppivat niin, että palaavat asiaan myöhemmin ja ottavat opettamani asiat elämäänsä kumppaneiksi.No, ehkä liikaa toivottu, mutta jotain sinne päin.Ja tiedän, mitä ainakaan en halua. En halua synnyttää niitä samoja painajaismaisia muistikuvia, jotka elävät itselläni vahvoina vielä kahdenkymmenenviiden  vuoden kuluttua ja estävät minua tarttumasta tiettyihin asioihin vieläkin. En halua, että pelko ja pakko on ainoa syy tehdä tehtäviä ja opiskella. Uskon myönteisiin menetelmiin.Kiinnostavaa on nyt se, tekevätkö myönteiset menetelmät minusta nahjusmaisen ja vetelän opettajan, jolla ei ole uskottavuutta.

Ei opetusharjoittelu niin kauheaa ole ollut mutta uuvuttavaa kylläkin. Sain alkupäivien palautteen suullisena ja sen sisältö vastasi oletuksiani. Nyt muistan, että tietokone täytyy avata hyvissä ajoin, etteivät oppilaat joudu odottamaan (ne kolme, jotka ovat ajoissa). Eikä viivytystä saa selittää sillä, että laitteet eivät toimi toivotulla tavalla. Tiedän myös, että opetusharjoittelijan ei pidä kertoa pedagogiikasta, itsestään eikä opetusharjoittelusta kuin korkeintaan ihan vähän. Pari sanaa riittää. Se ei kuulu oppilaille eikä se heitä kiinnosta. Toisaalta, tämä on ensimmäinen ja viimeinen opetusharjoitteluni, joten tätä tietoa en voi enää hyödyntää. Nyt tiedän, ettei erkkoja saa jäädä ohjaamaan liian pitkäksi aikaa, mutta aijon tehdä niin tästäkin eteenpäin. Olin laatinut tehtäväni huonosti, mistä ole ihan samaa mieltä. Vastedes pyrin parempaan. Näitä minulle opetettiin mutta onneksi opin myös muuta.

Ryhmä on osoittautunut mahtavaksi! Ikäjakauma 16-55 on rikastava ja tuo mukavaa rentoutta tekemiseen. Motivoituneet ja uteliaat aikuisopiskelijat auttavat jaksamaan ja huumorille on otettu tilaa. Valmistamme asiakaspäiväkodille satuhahmopukuja roolileikkeihin. Sammakoita, variksia, prinsessoita ja mukana on tietenkin se aina ajankohtainen Elvis. Työtä tehdään parityöskentelynä ja ryhmätyönä. Ohjaava opettajani oli yhdessä tuotesuunnittelun opettajan kanssa jakanut ryhmän pareiksi ja suunnitellut orientoivan tehtävän. Yritin päästä lennosta kyytiin ja ehkä pääsinkin. Ideointiin ja luovuuteen perustuvan tehtävän johtaminen on aikamoista hevoskuiskaamista. Toiset oppilaat tarttuvat innokkaasti tehtävään ja kykenevät suoltamaan ideoita epäonnistumista pelkäämättä. Aika monet menevät lukkoon ja tuskailevat, etteivät keksi mitään. Itseään kontrolloivat pärjääjät kokevat usein luovuustehtävät epämukavina. Heidän houkuttelunsa kokeiluihin on haastavaa ja vaatii usein monta yritystä. Kysehän on rohkeudesta ryhtyä siihen, mitä ei hallitse entuudestaan. Huomasin, että kaikkia työpareja piti ohjata eri lailla. Rohkeus luovuuteen ja ennestään hankitun tiedon käyttöönotto kehittyivät varsinkin kahtena viimeisenä päivänä. Hahmoja alkoi syntyä ja lähes kaikki pääsivät etenemään. Ohjaava opettajani, joka mielellään täydensi sanomisiani, toi tilanteisiin oman kasvattavan panoksensa.
Puolivälin karonkkaa ei vielä pysty pitämään. mutta parin päivän tauko on tervetullut. Tietoa ja tunnetta on pää väärällään ja sen jäsentämiseen pitää ryhtyä seuraavaksi.

Kehittämistyö 2

.

AMMATILLISEN ERITYISOPETUKSEN TOTEUTTAMINEN JA TOTEUTUMINEN

JOHDANTO

Kirjoitin ensimmäisen artikkelin erityisopetuksen paradigman muutoksesta integraatiosta inkluusioksi.  Artikkelia työstäessäni vastaan tuli paljon erityisopetuksen materiaalia, joka herätti kiinnostukseni. Päivittäinen työskentelyni erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa on tuonut erityisoppilaan oppimisen arjen lähelle ja herättänyt kiinnostuksen erityisopetuksen problematiikkaan. Miksi toimimme, niin kuin toimimme? Mitä ohjeistuksia on toimintatapojen takana?  Mikä on erityisopetuksen tavoitteena? Mitä opetussuunnitelma sanoo erityisopetuksesta? Rajaan aiheeni tavallisessa toisen asteen oppilaitoksessa järjestettävään ammatilliseen erityisopetukseen ja sen järjestämiseksi annettuun ohjeistukseen.  

ERITYISOPETUKSEN TOTEUTTAMISMALLI

Ammatillisen erityisopetuksen järjestäminen perustuu lakiin ammatillisesta koulutuksesta, jonka 20§:ssä määritellään erityisopetus: vammaisuuden, sairauden, kehityksen viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityisiä opetus ja opiskelijahuollon palveluja tarvitsevien opetus annetaan erityisopetuksena. Henkilölle tulee laatia henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS. Erityisopetuksessa opetusta tulee mukauttaa siten, että opiskelija mahdollisimman suuressa määrin saavuttaa saman ammatillisen pätevyyden, kuin muussa ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen erityisopetuksen järjestämiseksi on annettu selkeät perusohjeet lainsäädännössä ja määräyksissä, joita jokainen koulutuksen järjestäjä tarkentaa vielä omalla erityisopetuksen järjestämistä koskevalla suunnitelmallaan. (Jahnukainen & Pynnönen 2003, 6; Raudasoja 2013, 15.)

Ammatillisen erityisopetuksen toteuttamisen lähtökohtana voidaan pitää mahdollisimman tiivistä inklusiivista koulutusta, mikä tarkoittaa kaikkien erityisopetuksen tukipalveluiden tarjoamista normaalissa opetusryhmässä. Tällöin fyysinen integraatio toteutuu ja samalla pystytään toteuttamaan sosiaalista ja toiminnallista integraatiota. Kun kaikki oppilaat hyväksytään osaksi ryhmää, edistetään oppimista ja sosiaalisten suhteiden syntymistä. Ammatillisen erityisopetuksen tavoitteena on työllistyminen ja yhteiskuntaan sijoittuminen sen tasa-arvoisena jäsenenä. (Raudasoja 2013, 17.)

TARPEIDEN KARTOITUS

Ammatillinen erityisopetus on muodostunut oleelliseksi osaksi koulutuksen järjestäjän toimintaa, koska noin 15 prosentilla opiskelijoista on sellainen erityisen tuen tarve, joka on johtanut HOJKSin tekemiseen. Tämän lisäksi monella opiskelijalla on erilaisia tuen tarpeita, mutta heidän kohdallaan rima HOJKSin tekemiseen ei ole ylittynyt, vaan tuki hoidetaan HOPSin kautta. Opiskelussaan tukea  tarvitsevan opiskelijan erityisopetuspäätös perustuu riittävään ihmistuntemukseen.

Normaalissa opetusryhmässä opiskelun ohella erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle voidaan järjestää osa-aikaista erityisopetusta esimerkiksi ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa (atto-aineet) tai ammatillisissa opinnoissa. Osa-aikainen erityisopetus voidaan toteuttaa oppimisstudioissa, oppilaitoksen omissa työpajoissa tai työssäoppien opiskelijan tarpeista lähtien (laajennettu työssäoppiminen). Osassa ammattioppilaitoksia järjestetään vielä kokoaikaista pienryhmäopetusta erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. (Raudasoja 2013, 16.) Tällöin ryhmän opettamisesta vastaa ammatillinen erityisopettaja, jolla voi olla joko osa- tai kokoaikaisena työparina ammatillinen ohjaaja, ammattimies tai laaja-alainen erityisopettaja. Erityisoppilaiden kokoaminen pienryhmäksi tosin ole inkluusioparadigman mukainen ja on katoamassa jo pelkästään niukkenevien resurssien vuoksi.

Ammattiopisto Tavastia määrittelee erityisopetuksen tavoitteiksi edistää jokaisen erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan hyvinvointia ja ammatillisen tutkinnon suorittamista. (Ammattiopisto Tavastia 2012, 10.) Erityisopetuksen painopisteen tulee olla opiskeluvaikeuksien ennaltaehkäisyssä sekä vaihtoehtoisten ja joustavien opetus- ja opiskelumenetelmien kehittämisessä. Erityisopetuksen keinojen tulisi ulottua myös muiden oppilaiden opetukseen oppimista helpottamaan ja ammatillista kasvua tukemaan. Erityisopetuksen painopisteitä ovat opiskelijalähtöisyys, tarvelähtöisyys, elämänkaariperiaate, kuntoutus ja kokonaisvaltaisuus. Opiskelijalähtöisyys tarkoittaa ennen kaikkea opiskelijan vahvuuksien huomiointia erityisopetuksen toteutuksessa. Ammatillinen erityisopetus pyritään toteuttamaan ammatillisen työtoiminnan kautta.

JOUSTAVA OPETUSOHJELMA

Erityisopetuksessa on mahdollisuus poiketa lain ja asetuksen säädöksistä, jos tutkinnon sisältämien opintojen suorittaminen olisi opiskelijalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joiltakin osin kohtuutonta tai perusteltua opiskelijan terveydentilaan liittyvistä syistä. Työpäivän pituutta ja opiskeluaikaa voidaan muuttaa opiskelijalle sopivaksi. Opiskeluohjelmaa voidaan muuttaa ja opetussuunnitelman tavoitteita mukauttaa. Tavoitteita voidaan mukauttaa oppilaan edellytysten mukaan joko yhden tai sitä useamman tutkinnon osan osalta. Opetuksessa on keskeistä keskittyä opiskelijan vahvojen osaamisalueiden tukemiseen ja hänen työelämään sijoittumisensa mahdollistamiseen.(Ammattiopisto Tavastia 2012, 12.)

TYÖSSÄOPPIMISEN MAHDOLLISUUDET

Erityisopetuksen työssäoppiminen voidaan toteuttaa joustavasti. Enimmillään työssäoppimisen laajuus voi olla koko tutkinnon mittainen eli 120 opintoviikkoa. Tarpeen määrittävät opiskelijan yksilöllinen oppimistapa, oppimisen rajoitteet ja työllistymistä tukevat ominaisuudet. Työssäoppimisen paikaksi valitaan sellainen, jossa on koulutettu työpaikkaohjaaja, opiskelijalle sopivia tehtäviä ja toivottava mahdollisuus toimia työllistyä koulutuksen jälkeen. Tarvittaessa valitaan työssäoppimispaikaksi nuorten työpaja tai tuetun työn paikka. Opiskelija voi olla työssäoppimassa myös oppilaitoksen sisäisissä kohteissa. Oppilaan olisi hyvä kyetä suorittamaan ammattiosaamisen näytöt työssäoppimispaikassaan. (Jahnukainen & Pynnönen 2003, 66.) Erityisoppilaan työpaikasta sovittaessa annetaan työnantajalle riittävä tieto opiskelijan ominaisuuksista, tiedoista ja taidoista. Työnantajille kerrottavista asioista sovitaan yhdessä opiskelijan ja tarvittaessa huoltajan kanssa. Opittavat asiat suunnitellaan ja kirjataan yhdessä opiskelijan kanssa ja suunnitelmaan kirjataan arvioitu tuen ja ohjauksen tarve. Tössäoppimisen onnistumisen  edellytys on, että kaikki työpisteessä työskentelevät tietävät erityisopiskelijan rajoitteet ja vahvuudet ja hyväksyvät hänet työyhteisöön.

AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ ERITYISOPETUKSESSA

Erityisopetusta tarvitsevan näyttö suunnitellaan yksilöllisesti opiskelijan vahvuudet ja tuen huomioiden. Yksilöllisiä eroja voidaan ottaa huomioon antamalla lisäaikaa tehtäviin, osittamalla näyttö pieniin osakokonaisuuksiin ja järjestämällä opiskelijan erityistarpeille sovelias tila. Osaaminen varmistetaan järjestämällä riittävästi harjoitusta ja työssäoppimista ja liittämällä näyttö tiiviisti työssäoppimisessa syntyneisiin taitoihin. Näytön suorittamista tuetaan tarjoamalla vaihtoehtoisia tapoja näyttää esim. kirjallinen tehtävä suullisesti täydentäen ja apuvälineitä käyttäen.(Ammattiopisto Tavastia  2012, 2.)

ARJEN ERITYISOPETUS – OMIA POHDINTOJA

Käyttämäni lähteet toivat kaivattua valaistusta peruskysymykseeni. Kysymykseen MIKSI sain vastauksen heti alussa. Meidän tulisi voida kasvattaa ja kouluttaa kaikista opiskelijoista työelämään kykeneviä kansalaisia. Erityisnuorten kohdalla korostuu työelämä myös siksi, että monesti erityisoppilaalla ei ole resursseja jatko-opintoihin. Työelämä odottaisi siis heti perustutkinnon jälkeen. Työllistyminen on ollut vuosikausia erityisen vaikeaa kaikille. Työelämän rajut muutokset pätkätöineen ja ammattien katoamisineen vähentää ratkaisevasti koulutuksen tuomia mahdollisuuksia. Uudenlainen asenneilmasto työtä kohtaan tuo lisää ongelmia. Moni oppilas ei edes suunnittele työelämää itselleen. Erityisopetuksessa on paljon toisen ja jopa kolmannen polven syrjäytyneitä, joille työn tekeminen on lähinnä satunnainen riesa, ei muuta.

Arkinen erityisopetus on ohjeiden, toteutusmallin ja ”näin on ennenkin tehty”-toimintamallin monisäikeinen kudelma. Voitaisiin puhua moniammatillisen tiimin, ryhmänohjaajan ja ammatillisen ohjaajan kolmijalkaisesta alustasta, jonka päällä oppilas on kannateltavana. Tapoja erityisopetuksen toteuttamiseen on paljon ja oma kokemukseni on, että suurin osa erityisopetuksen ohjaamiskäytännöistä jää ammatilliselle ohjaajalle. Ammatillisen ohjaajan työhön ei ole ammattitaitovaatimuksia. Ohjaajan tulee selviytyä srukturoinnista ja selkoistamisesta ilman ohjeita ja koulutusta.  Ammattiopettaja opettaa ryhmää ja ammatillinen ohjaaja on tunneilla resurssiensa puitteissa huolehtien erityisohjattavista. Joskus päivän viikossa, toisinaan kaksi.

Salassapitosäädökset hankaloittavat usein erityisopetuksen toteutumista. Ammatillinen opettaja tai ohjaaja ei saa tietää erityisopetukseen johtaneita syitä eikä oppilaan taustoja, vaikka hänellä saattaisi olla ammattitaitoa ja tietämystä ”täsmäohjata” oppimisen ongelmista kärsivää opiskelijaa. Tällöin olisi aiheellista miettiä toimiiko salassapito opiskelijan parhaaksi vai onko se vain vallankäytön peliväline. Opiskelijat hämmästelevät usein tätä salaperäisyyttä. Koska erityisopetuksen byrokratia on niin herkkähipiäistä, olemme kollegani kanssa purkaneet tätä pulmaa toista tietä: Opiskelija voi aina itse kertoa ongelmistaan ja alaikäisen huoltajien kanssa on ollut helppo sopia avoimesta linjasta. Maailma on osoittautunut avoimemmaksi kuin luulimmekaan. Monen ongelmaan tuo avoimuus helpotusta ja esimerkiksi mielenterveyden ongelmista kärsineet ovat olleet helpottuneita mahdollisuudesta jakaa terveyteensä liittyviä pulmia.

Ammatillisella opettajalla ja ohjaajalla on iso vastuu niin mielenterveysongelmaisista kuin oppimishäiriöisistäkin. Eniten työllistävät kuitenkin syrjäytymisen rajalla huojuvat oppilaat, joilla on monia oppimisen esteitä ja suuria ongelmia elämänhallinnassaan. Erityisopetusta järjestettäessä eivät opettajat saa työkaluja vaativaan tehtäväänsä. Strukturointi ja selkoistus ovat monille ennenkuulumattomia käsitteitä eikä valmiutta ongelmanuoren kohtaamiseen ole. Työ on vaativaa ja usein ainoina eväinä on eletty elämä ja humanistinen ihmiskäsitys.

Raudasoja (2013,22) kiteyttää mielestäni viisaan ajankohtaisesti erityisopetuksen suunnitelmiin liittyvien toimintamallien käytäntöön viemisen problematiikan. Se edellyttää vahvaa pedagogista osaamista ja toiminnan johtamista. Lisäksi on tärkeätä perehdyttää kaikki opettajat erityisopetuksen asioihin, mikäli halutaan, että erityisopetus on kaikkien yhteinen asia ja että sitä toteutetaan lain hengen mukaisesti. Esimiesten tulee myös hallita erityisopetuksen järjestämiseen liittyvät perusasiat, jotta he osaavat johtaa opettajien työtä ja kohdentaa resurssit oikein.

LÄHTEET:

Ammattiopisto Tavastia. Opetussuunnitelman yhteinen osa, päivitetty 12.06.2012

Jahnukainen, M. & Pynnönen, P. 2003 (toim.) Ammatillisen erityisopetuksen kentällä. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy

Raudasoja, A. 2013. Ammatillisen erityisopetuksen toteuttamisen lähtökohtia. Teoksessa Raudasoja, A. (toim.), Erityisen hyvää opetusta ja ohjausta. (s. 7-23) HAMK AOKK:n julkaisuja. Tampere: Tammerprint Oy