Opetusharjoittelu:

Toimintaympäristö -oppimispäiväkirja

Ammatillisen opettajan toiminta erilaisissa koulutuksen yhteistyö- ja sidosryhmäverkostoissa

Opetustyöhön ryhtyessään ammatillinen opettaja joutuu keskelle isoa ammatillista ja moniammatillista verkostoa. Osa verkostoista on ns. ylhäältä annattuja, osa liittyy kiinteästi opettamiseen, osaston toimintaan ja oppilashuoltoon. Ammattiopisto Tavastian yhteistyö- ja sidosryhmäverkostot ovat kattavia ja uusia voi luoda tarpeen vaatiessa. Kätevä-osastolla ammatillinen opettaja osallistuu seuraaviin kokouksiin ja verkostoihin.

Osastokokous

Osastokokous on osaston oma ns. kuukausikokous, jossa kuuluu käsitellä prosessikuvauksen mukaiset asiat, joita ovat oppilaitoksen ja osaston talous, yhteistyöverkostot, lainsäädäntö ja oppilaitoksen kuulumiset. Osastot määräytyvät koulutuspäällikoiden mukaan ja Kätevä-osastoon kuuluu käsi- ja taideteollisten ja  vaatetusteknisten alojen lisäksi parturi- ja kampaamoala. Osastokokouksessa käsitellään lisäksi johtoryhmän, KV-ryhmän ja KEKE-ryhmän kuulumiset ja terveiset osastoille.

Timmit

Eri ammattialat jakautuvat osastolla timmeihin, joita ovat Kätevä-osastolla ompelutimmi, kutojatimmi, sisustustimmi ja ohjaajien timmi. Timmit kokoontuvat kerran kuussa ja siellä käsiteltäviä asioita ovat: työnjako, hankinnat, erityisoppilaat, lukujärjestykset ja opetuksen järjestämisen hienosäätö. Timmeissä keskustellaan myös päivän polttavista aiheista laidasta laitaan.

Jaksonvaihtopalaveri

Moniammatillinen jaksonvaihtopalaveri kokoontuu opetusjakson vaihtumisen tienoilla, ja siellä käsitellään oppilaiden eteneminen jaksolta seuraavaan.erityisopetuksen asiat painottuvat jaksonvaihtopalaverissa ja siellä sovitaan erityisopetuksen toimista (esim. Hojksien laadinta) moniammatillisesti. Jaksonvaihtopalaveriin osallistuvat erityisopetuksen koordinaattori, opot, nuoriso-ohjaaja, terveydenhoitaja (jos on tarvetta), atto-aineiden erityisopettajat, kuraattori, ryhmänohjaajat, ammatilliset ohjaajat ja koulutuspäällikkö. Kokouksia on 5-6 lukuvuodessa.

Huolikokous

Huolikokous kokoontuu tarvittaessa ja siihen osallistuvat timmit ja erityisopetuksen henkilöstöä tarpeen mukaan. Kokoontumisten vähentämiseksi on huolikokousten asiat pyritty keskittämään jaksonvaihtopalaveriin ja timmeihin niin, että erityisopetuksen osastokohtainen vastuuopettaja on mukana timmeissä ja vie asioita eteenpäin omissa verkostoissaan.

Muita

Näiden lisäksi ammatillinen opettaja voi joutua tai päästä asikuiskasvatus-, kansaivälisyys-, kestävä kehitys- tai monikulttuurisuusryhmän jäseneksi. Viimeistään ryhmänohjaajuus tuo tullessaan kodin ja koulun yhteistyön. Erityisoppilaiden kohdalla yhteydenpito huoltajiin voi olla tiivistä oppilaan tulevaisuutta suunniteltaessa.

Ammatillinen opettaja työelämän kehittäjänä ja alueellisena vaikuttajana

Itse pidän ammattiopettajan työelämäyhteyksiä keskeisenä osana työn sisältöä. Työelämävaikuttamisen voi jakaa kahteen osaan. Toinen on työssäoppijoiden kautta tuleva työelämän tuntemus ja toinen oppilaitosyhteistyö erilaisissa projekteissa.
Työssäoppijoiden kautta syntyy suora yhteys tämän päivän työelämän tarpeisiin ja työnanantajien toiveita pääsee kuulemaan herkällä korvalla. Sitä kautta syntyvät verkostot ja yhteydet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Työssäoppimisen valvonta on nykyään resurssoitu opetukseen riittävästi ja ainakin Ammattiopisto Tavastian intra antaa tältä osin hyvät ohjeet ammatillisen opettajan työhön työssäoppimisen valvojana.
Yhteistyöprojektit ja tilaustyötoiminta ovat tärkeä silta koulusta maailmalle. Pienen budjetin toimijoille  oppilaitos on hyvä vaihtoehto ja kaikki oppivat projekteissa, vaikkei kukaan rikastuisi.
Näiden lisäksi Kätevä-osastolla toimii ammatillinen neuvottelukunta, jonka jäseniä ovat työelämän edustajat ja ammatilliset opettajat. Tällä areenalla vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin.
Näiden lisäksi toimin itse taiteen perusopetuksen ja vapaan kultuurityön yhteistyöverkostoissa, joista monet projektityötkin ovat lähtöisin.

Koulutusta ohjaavat suunnitelmat ja asiakirjat

Ammattiopisto Tavastian ammatilliset opettajat (ja muukin henkilökunta) pääsevät vapaasti tutustumaan ja käyttämään intran opetuksen järjestämistä koskevaa asiasisältöä. Tarkat alakohtaiset opetusuunnitelmat, toteutussuunnitelmat ja opetusuunnitelman yhteinen osa ovat selkeä tie ammattiopettajan työhön. Monet ohjeista on suoraan siirrettävissä opettajan työhön, enkä pysty kuvittelemaan, kuinka edes pärjäisi ilman niitä.Ohjeet ovat kansantajuisia ja helppolukuisia eikä tekstiä ole liikaa.
Toteutus- ja lukusuunnitelmat ovat joustavia ja yhteistyö kokeneiden ammattiopettajien kanssa on sekä hedelmällistä että välttämätöntä työskentelyn onnistumiseksi.

Yrittäjämäisyyden arviointi opetusharjoittelussa

Opetusharjoitteluni oli osa projektityön kurssia, joka on lähtökohtaisestikin yrittäjyyden harjoittelua.Oppilailta edellytettiin yrittäjämäistä ajattelua ajankäytön hallinnassa, materiaalien taloudellisessa käytössä ja asiakaspalvelutilanteissä.
Oman toimintani yrittäjämäisyyttä arvioin monesta eri näkökulmasta. Toimin pitkäjännitteisesti koko projektin ajan ja pyrin tekemään tilanteiden vaatimia korjausliikkeitä nopeastikin. En luovuttanut enkä jättänyt kesken hankalinakaan hetkinä. Muutoksiin aikatauluissa ja päiväohjelmassa suhtauduin joustavasti. Kehitin järkevää ajankäyttöä. Pyrin huomoimaan kokonaisuutta silloinkin kun työstin yksityiskohtia. Asiakaskäynneillä huomoin asiakasta niin, että yhteistyö jatkuisi seuraavissakin projekteissa.
Pyrin omalla toiminnallani tukemaan työelämän pelisääntöjä pitämällä kiinni aikatauluista, myöhästelemättä ja taukoja venyttämättä. 

Toimintaympäristöosaamisen kehittäminen opetusharjoittelussa

Opetusharjoitteluni toimintaympäristöjä olivat Kotipesä, eli luokka, johon aamulla aina kokoonnutiin, työsali, Luotsin Pukuvuokraamo ja Jaarlin Päiväkodit oy:n Poltinahon osasto.
Näiden lisäksi osallistuin yhteistyöverkostojen tapaamisiin osastokokouksessa ja ompelutimmissä. Projektityön sisältönä oli valmistaa satuhahmopukuja päiväkotilapsille. Tehtävän  luonne edellytti luokasta lähtemistä toiminnallisenpiin ympäristöihin.
 Projektyön orientoiva tehtävä oli roolipukujen kuvaaminen pukuvuokraamossa ja niiden pohjalta tehtävä havainnointitehtävä. Pukuvuokraamo oli selvästi oppilaita innostava ja tehtävässä eksyttiin mukavasti sivupoluillekin.
 Projektityön asiakkaiden tapaamiset tapahtuivat päiväkodissa, mikä oli luonteavaa ja vaivatonta. Asiakkaan, eli päiväkotilasten pyytäminen sovittajiksi koululle ei tuntunut järkevältä.
 Oppilaiden mahdollisuus etsiä itselleen mieluisa työskentely-ympäristö työsalista, kotipesän ulkopuolelta, oli mielestäni tärkeää. Vaikka oppilaan kontrolloiminen esim. työsalissa oli hankalaa, oli mielestäni tärkeämpää, että hän sai haluamansa paikan, missä pystyi vapaasti työskentelemään.
Toimtaympäristöjen vaihtelut rytmittivät mielestäni mukavasti työpäiviä. 8 tuntinen päivä ei tuntunut niin kovin pitkältä, kun siihen sisältyi poikkeaminen päiväkodissa pukuja sovittamassa. Verkkoympäristöissä emme poikenneet mutta valokuvia varastoimme yhteiselle tikulle, josta sitten kaikki saivat niitä hyödyntää.
 En onnistunuut kehittämään toimintaympäristöosaamistani kovinkaan paljoa, mutta luova innostus aiheeseen  heräsi.       

Elvis ja Ihmelintu oppimisen virrassa eli

opetusharjoittelun reflektio vol. 3

Opetusharjoitteluni päättyi ja perinteinen ohjaajan työ ryhmässä jatkui. Oppilaat tuskin huomasivat muutosta, paitsi että olin ehkä luontevampi ja rennompi kuin opetusharjoitteluni aikana. Iso vastuu opiskelijan oppimisesta oli kasvattavaa. Välillä kiivas pohdinta kuumotti otsaa ja nosti sykettä. Oppilaat ja ohjaava opettajani pitivät huolen, ettei mikään tuntunut itsestään selvältä. Terveellistä. Sen tärkeimmän opitun asian pukeminen sanoiksi tuntuu kuitenkin monimutkaiselta; lyhyesti se on flow. Mutta mistä se tuli, on arvoitus.
Harjoittelupäivät olivat pitkään kovin vaihtelevia, jos yksi asia tuntui onnistuvan, joku toinen tökki. Olin jo hyväksynyt sen pysyväksi tilaksi, kunnes yllättäen tajusin, että nythän tää kulkee. Oppilaat työskentelivät keskittyneinä, osasivat siirtyä seuraavaan vaiheeseen ja olivat luovia ja ahkeria. Oivalluksia riitti ja ohjaaminen sujui yhteisymmärryksessä. Ajattelin, että tätä pitää varjella.

Uskon, että flow oli ryhmän yhteinen löytö, josta kaikki nauttivat. Se ei ollut ansiotani, mutta olisin saattanut sen hävittää varomattomuudellani. Sitä kannattaa tavoitella ja vaalia ja seuraava tavoitteeni on oppia ymmärtämään, kuinka flown kaltaiseen kiitoon päästään ja siinä pysytään. Luovassa prosessissa flow on kuin palkanlisä jonka avulla päästään parhaaseen mahdolliseen tulokseen nautinnollisin keinoin. Satuhahmot ja roolihenkilöt syntyivät päivä päivältä helpommin. Kiinnostavaa oli se, että niistä tuli ikään kuin perheenjäseniä tai omia lapsia, niin tutuiksi ne tulivat.

Tunsin oppineeni ennenkaikkea vastuuta oppilaiden oppimisesta. Oman itseni likoon laittaminen hallitusti mutta silti aidosti, oli tärkeä oivallus. Kärsivällisyyttä opin taas vähän lisää, sitä olen saanut harjoitella kovasti koko aikuisikäni. Ilmapiiri ja ryhmäytyminen osoittautuivat tärkeämmiksi kuin koskaan. Oppilaan kuuntelemiseen sain hyvää harjoitusta, ja uskon siinä kehittyneeni. Vertaisopettajuus ja ohjaajan kanssa yhteen toimiminen saivat lisää harjoitusta, josta uskon olevan hyötyä. Ja paljon muuta. Uusi ja vanha pedagogiikka kohtasivat opetusharjoittelussani ja oli terveellistä havainnoida niiden eroja. Opin, kuinka tärkeää on kunnioittaa sekä opiskelijoita että kollegoita. Ajattelin usein Sannan ohjetta:"Oppiminen on tärkeintä". Jostain hiipi mieleeni myös sanonta:"Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa". Niin se on.

Kehitin omaa opettajuuttani mahdollisimman rehellisen itsetutkiskelun kautta. Jännittäminen muuttui skarppaamiseksi ja levollisuudeksi. Pystyin unohtamaan itseni, ja keskittymään asiaan. Se tuntui lisäävän myös oppilaan keskittymistä jn ongelmanratkaisuhalua. Otin käyttöön spontaanin "näytän, kuinka se tehdään" -pedagogiikan. Olin tähän asti suosinut nopeita piirroksia ja kasvatin sitä nyt työskentelyn suuntaan. Se tuntui vapauttavan oppilaita. Virheiden tekemisen pelko rajoittaa taitoaineniden opiskelua ja sitä halusin karistaa opiskelijoista. Rentoa kokeilua jotkut vähän karsastivat, mutta toiset ottivat sen heti omakseen.

Haluan kehittää opettajuuttani luovaan ja oppilaita kunnioittavaan suuntaan. Haluan välttää vallankäytön sudenkuoppia ja taistella kyynisyyttä vastaan. Toivoisin voivani asettaa sieluuni hälytyskellon, joka ilmoittaisi heti, kun olen menettänyt uskoni oppimiseen ja alkanut ajatella ala-arvoisesti.

"Juodunks mä sit aina oleen sammakko?"

Opetusharjoittelun reflektio, osa 2.

Opetusharjoitteluni toinen ja kolmas viikko olivat ensimmäistä viikkoa valoisampia kokea ja toimia. Satuhahmopukujen kaavojen sovittaminen päiväkodin vaativille asiakkaille alkoi. Sovitusmatkoja tehtiin joka päivä 8.45-10.00 ja sovitusvuoroon pääsivät halukkaat 4-6 -vuotiaiden ryhmästä. Sovituspuvut olivat siis tylsää valkoista kaavakangasta eikä ripaustakaan varsinaisen hahmon hauskuudesta ollut mahdollista kokea. Kaavan sovitus oli monelle lapselle järkytys. Se oli myös vaativa oppilaalle, sillä hänen piti tuon lyhyen sovitushetken aikana tarkistaa mitta-asioiden lisäksi puvun soveltuvuutta leikkeihin ja puettavuutta. Sovitustilanteessa ujosteltiin puolin ja toisin, mutta osa lapsiasiakkaista innostui mannekiinina olemisesta. Jotkut ottivat sovituksen kovin vakavasti ja luulivat tulevaisuutensa olevan sinetöity tiettyyn hahmoon. Otsikko kuvaa hyvin huolestuneen 4-vuotiaan mietteitä sovituksen jälkeen.

Kaavapukujen sovittaminen oli kaikessa herkkyydessään tärkeä oppimistilanne. Oppilaani joutuivat aitoon asiakaspalvelutilanteeseen, jossa heidän tuli huomoida asiakkaan toiveet ja ymmärtää heidän näkökulmaansa. Lapsilta piti kyetä karistamaan ylimääräinen jännitys ja heidät piti saada ymmärtämään, mistä sovituksessa oli kyse. Asiakaslähtöisyyden harjoittelua parhaasta päästä. Pienet lapset olivat hyviä harjoitusasiakkaita suoruudessaan ja rehellisyydessään. Oppimisympäristönä päiväkoti oli luontevalla tavalla erilainen kuin koululuokka. Kaikki tarvittavat työvälineet piti olla mukana ja tapasimme asiakkaan hänen omassa ympäristössään. Sovitusretken jälkeet oppilaat osasivat lähestyä aihettaan ihan uudella tavalla ja keskustelua sovitusmatkasta riitti.

Sovittamisreissu antoi kaivattua potkua hahmojen suunnitteluun ja valmistukseen. Itse osasin  ensimmäisen sovituskeikan jälkeen valmistaa oppilaita paremmin tilanteeseen. Vaikka kaikki oppilaat olivat jo harjoitelleet sovittamista, olisi perusteellisempi kertaus ja tarkempi valmistautuminen ollut paikallaan. Ryhmän heterogeenisyys tuotti pulmaa; osa osasi toimia lähes ammattimaisesti, osa tarvitsi tiivistä ohjausta ihan perusasioissa. Tämä ilmiö rasittaa myös yhteistoiminnallisuutta. Yhteistyön henkeä on työlästä luoda, kun tasoerot ovat suuret. Innokkaat tekijät olivat kuitenkin onnellisesti löytäneet toisensa ja yhdessä tekemisen ilon. Satunnaiset poissaolot haittasivat parityöskentelyä ja huomasin, että toiset kaipasivat tarkempaa ohjeistusta. 

Ilmaisun vapaus ja rajat on ammattialani ikuisuuskysymys. Samalla kun oppilaat kaipaavat vapautta tekemiseensä he penäävät tarkkoja reunaehtoja tekemiselleen. Opettajalle tilanne on vaativa. Sekä liian vapaat kädet että liian tarkka rajaus huonontavat lopputulosta. Muuttujia on paljon. Jokainen oppilas ymmärtää väljät ohjeet omalla tavallaan ja oppilaan kyvykkyys tuo lisää muuttujia yhtälöön. Keskeistä on opettajan herkkyys tunnistaa kustakin oppilaasta ne vahvuudet, jotka lisäävät luovaa ongelmanratkaisukykyä. Toisaalta, eteenpäin pitää pystyä tuuppaamaan myös vähemmän luova ja kyvykäs oppilas. Ja jotta jotain opittaisiin, pitää olla myös aika kivaa.

Kehitin asiantuntijuuttani mielestäni tällä oppilaan ymmärtämisen tasolla. Vaikka lähes kaikki oppilaat olivat entuudestaan tuttuja, tuli silti yllätyksiä sekä taidollisella että luovalla tasolla. Olen iloinen muutoksesta. Jotkut oppilaat, joilla oli ollut vaikeuksia aloitusvaiheessa, alkoivat lupaavasti kukoistaa.