Kun aika käy käsiksi tuttuihin ikoneihin
Kaikki alkoi likaisesta liikennemerkistä, joka varoitti autoilijoita lapsista tiellä. Merkin pinnalla oli rapaa ja tunsin vastustamatonta halua pyyhkiä se pois. Merkissä pidempi lapsista, polkkatukkainen lyhyeen mekkoon pukeutunut tyttö pitää kädestä pientä polvihousuista poikaa. Kuva on kuin alakoulun aapisesta 50-luvun puolivälistä, jolloin suuret ikäluokat aloittivat kansakoulun. Tai Marjatta Kurenniemen ja Maija Karman lorukirjasta "Kaksi Kukkopilliä", sekin 50-luvulta.
Samalla, kun suuret ikäluokat juhlivat seitsenkymppisiään, pysyvät lapsista varoittavan liikennemerkin somat pienokaiset muuttumattomina ja ikinuorina. Liikennemerkki on niin tuttu, että kukaan ei kyseenalaista pulavuosien disainia saati sen sisältämää varoitusta. Liikennemerkkejä pidetään ikoneina, kukaan ei kiistä niiden informaatiota. Niin minullekin oli käynyt. Piti elää näin pitkään, että aloin tutkia kuva-aiheeseen valittua ajankuvaa ja hahmoja. Liikennemerkit veivät minut "merkkikävelylle" lähimaastoon. Oli liian hämärää valokuvaamiseen, mutta ei havainnointiin.
Tuskin olin toipunut 50-luvun silkohapsista kun muistin junanradasta varoittavan merkin. Toistaiseksi en tiedä, mahdetaanko tätä yllä olevaa liikennemerkkiä käyttää, mutta ihan lähiaikoina olen moisen nähnyt. Ovathan niin lättähatut (oik. kiskobussi)kuin pendoliinotkin olleet kauan junan perusmuoto vetureista puhumattakaan.
Onko liikennemerkki siis enää ikoni. Muistuttaako se esittämäänsä asiaa suoraan vailla tulkinnan mahdollisuutta? Se on kyllä vakiinnuttanut asemansa, mutta riittäkö se? Entä jos kaikki kaltaiseni saivartelijat ja viimeisen kiven kääntäjät alkaisivat tutkia liikennemerkkien kuva-aiheita ja ajankuvaa?
Onko se enää edes symboli? Voidaanko junanradasta varoittaa kuvalla, joka esittää yli sata vuotta sitten kiskoilla kulkenutta veturia?
Arvaan, että sittenkin voi. Mitä olisivat vaihtoehdot? Liikennemerkin kuvan tulee olla yksinkertainen ja yksiselitteinen. Ihan tavallinen perusjuna taitaisi muistuttaa liikennemerkkien kuvakielellä kovin paljon onnikkaa, nysseä tai vekkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti